Alfabbs.fi

Ensimmäinen pirssi 1010mk

Niin kuin tästäkin yksilöstä näkee. Etusiivet hapettuvat ahnaasti. Omasta toinen etusiipi kellahti nurmikolle itsestään kun se lopuksi otettiin rekisteristä ja seisoi viikon Siisti vai mitä? Muotoilijakin on tuttu

Mazda 1500 Farmari-72
http://www.ncf.fi/tapahtumat/finn-jae-2 ... 201500.jpg

Albumistahn nuo löytyy, paitsi Uno. Siitä kun ei ole kuvia sähköisessä muodossa ja skannerikin on rikki

Ihan helvetin hieno auto, väri vain olisi saanut olla jokin muu kuin tässäkin kuvassa näkyvä metallivihreä

Ekan autoni (Clio, sain halvalla tädiltä..) kun myin pois niin otin vaihdossa -87 1.3 Kadetin, taisin hyvittää 2000mk, eli käytännössä ilmaiseksi kun olisi tuon verran aina voinut tinkaa Sillä huristelin sen puoli vuotta kun intissä olin, akun taisin siihen vaihtaa mutta muuten toimi kuin junan vessa kunnes sitten päätti elämänsä tulipaloon hangontiellä heti intin jälkeen.

9000mk mitä vakuutusyhtiö antoi sai jo suurimman osan maksettua siitä ekasta Alfasta, onkin sitten jo kelpuutettu albumiin.

Jaha, toisilla tuota säkää...

Tällaiseen asensin kiekkamittarin, radion ja firestonen laittomat nastarenkaat. Hitto kun oli pitkät piikit.

Tuommoisen DS:n kun joskus saisi sunnuntaipäiväkruisailuun. Ilmiselvä design-klassikko, varsinkin niillä vanhemmilla sammakonsilmillä.

Vai olikos tuo facelift-malli nimeltään ID?

Hmm... muistaakseni juuri toisin päin, mutta siinä sekoittaa alkuperäisen mallin kutsumanimi Desiré (DS). Olisko ollut niin, että aluksi olivat mallit ID ja DS ja faceliftin jälkeen jäi vain DS. Ainakin omani oli DS5 (5 vaihteinen) vuosimallia 1974, eli ihan viimeisiä ja lasisilmäinen. Hieno peli.

Ekan vuoden ajoin faijan autolla, joka oli '89 Lancia Thema ie turbo... Sain sitten jossain välissä vanhemmilta suzuki alton, joka jäi eräältä sukulaiselta. Sillä ajoin kerran ja myin pois Sijoitin säästöni ja suzukista saamani rahat seuraavaan autoon, joka oli Opel Kadett Gsi, sitä jos sitten rakenneltiinkin muutama vuosi ihan tosissaan, piti olla badboy-konepelti, darklookki etuvalot, matala alusta ja kunnon soittolaitteet... Kadetista vaihdoinkin sitten nykyiseen autooni, ensimmäiseen alfaani, mutta toiseen italialaiseen, jolla olen ajanut =)

Ennen korttia: 850 fiat ja velipojan 133sta tuli myös testailtua jossain siihen sopivilla paikoilla.

Kortin saatuani: Eka auto oli 245 (farmari, bensa) volvo -80?, jonka vaihdoin serkultani toimimattomaan pv suzukiin (erittäin edullinen opiskelijan pussille bensakulujen suhteen) . EE: Tuo volovo siis!

Sittemmin ollut myös mm. foort riesa -92, mazda 323 -95!(ehkä paskin kaikista, oli n.80tkm ajettu), muttakun löysin nykyisen 75sen(joita nykyään parikin) oli valinta aivan selvä millä merkillä jatkossa tulen ajamaan

E: typo

Vm. -85 valkoinen, ykskakkonen isolohko. Pappa betalade.

Auto ei tietenkään ollut kuvassa esiintyvän kaltainen, vaan pimpattu Irmscher maskilla ja madallusjousilla, 14" jättialuilla sekä Lexmaulin pörinäpöntöllä. Naista en silti saanut, kumma juttu.

Alfat ja niiden rinnalla oli kolmisen vuotta Uno. Hyvä kaupunkiauto ja kuitenkin silleen fiksu että merkin vaihtaminen ei alkanut houkuttelemaan. Ei Alfaa olen tosissaan (käytännössä en ilman todellista ostohalukkuutta ole koeajoja suorittanut, paitsi silloin joskus kun Delta muisti viineillä) ollut ostamassa kuin paria Delta Integralea, Maseratia ja Fiat X1/9:ä

Noh, ennen korttia talli näytti jotakuinkin tältä.

Sitte tuli kortti ja talli näytti tältä

Sitte muutettiin pois kotoa ja "autoa" piti säilyttää pihalla:

Noissa väleissä oli aina vähän mitä milloinkin, mutta tuossa pitkäaikaisimmat.

edit: suorat kuvat pois ja linkit tilalle

Oma ratin veivaaminen alkoi tästä

Tällä minä aloitin autoilun.

^ Hieno Fiiu! Onko vielä tallessa?

nätti fiude täytyy myöntää..toivottavasti on vielä hengissä...

Tuollaisella tuli aloiteltua autoilua. Ensimmäinen kiinnostuksen kohde oli Citroën GSA, jos näyttää kuvassa kummalliselta niin vilkaiskaas kojelautaa. Innostus lopahti kun näin myytävänä olleen oranssinpunaisen, ruosteen raiskaaman yksilön luonnossa. Sääli sinänsä, nyt tuollainen kelpaisi vallan mainiosti harrasteeksi. Etuveto, bokserimoottori ja jarrulevyt vetoakseleiden "väärässä" päässä, kuulostaako tutulta? Lisäksi mm. kaasu-nestejousitus sisältä säädettävine maavaroineen.

Mutta takaisin Pesoseen. Oma 505 oli valkoista väriä lukuunottamatta kuin tuo ylläoleva rassi, jopa kengitetty samanlaisin tassuin. TRX-vanteet, halkaisija 390mm eli noin viisitoista ja puoli tuumaa, eikä renkaita tietenkään saanut mistään. Lisäksi mm. lukkoperä, kauko-ohjattava kattoluukku ja tarpeettoman tukeva annos äänentoistokilkettä. Niin ja venäläisvaikutteinen viimeistely ja väljä Solex-tuplakaasari suoraan helvetistä.

Vuoden tuolla ajelin ja loppuaikoina se oli jo aika siisti ja kiiltävä, tuolloin oli vielä aikaa käyttää viikko kojelaudan katkaisimien taustavalaistuksen tasoerojen minimoimiseen. Myin kaverille ja parin kuukauden päästä leikkasi kiinni. Ollaan silti yhä kavereita.

^Mihin asti tolla sitikalla pääsi matkustamaan ajassa eteen(taakse)päin - onpahan viritelmä!

Pitkään jo kyti autokuume, kun alkoi paaluakin säästymään ja biili oli alle saatava. Aina kun ei viitisinyt vaivata vanhempia ja lainata heidän tojotaansa. Omaksi ensimmäseksi biiliksi valikoitui sitten pitkän pohdinnan jälkeen ranskanrepee 106 rallye phaseII. Tehoa ja potkua tuntui löytyvän kuin pienestä pitäjästä, joka täytti toistaiseksi sen hetken tarpeet. Tulihan sitä vähän ehosteltua: tummat lasit ja FK:n kirkkaat takavalot. M3 peilitkin tuli hommattua, mutta ne ei sitten koskaan kerinneetkään minun omistuksessani pököttiin kiinni toimitusongelmien takia. Kuitenkin reilunpelin merkeissä, peilien saavuttua toimitin peilit uudelle omistajalle.
Mutta sitten alkoi sähköongelmat vaivaamaan ranskalaista ja yksi kummallisimmista oikuista oli seuraavanlainen: Joskus kytkintä painaessa virrat hävisi kokonaan; rattilukko päälle ja kädet ristiin. Ei onnessa tapahtunut kertaakaan kovassa vauhdissa. Tuli käytyä olarin automaassakin sitä tutkituttamassa, mutta eivät ne siitä mitään löytäneet. Akun sanoivat olleen huonosti kiinni ja päälle sadan euron lasku perään siitä keikasta!

Noh, sitten alkoi kova etsintä saada uutta autoa alle. Ennen pököttiä oli tullut vilkuiltua ja ihailtua alffoja, mutta budjetti ei antanut silloin periksi. Pökötistä sainkin sitten sopivasti rahnua.
Alffan kyydissä ollaan nyt menty (nautittu) yli vuoden verran ja metriäkään en ole katunut!

Edit: Kuva lisätty.

Scuderia Rasvanäppi kirjoitti:Etuveto, bokserimoottori ja jarrulevyt vetoakseleiden "väärässä" päässä, kuulostaako tutulta? Lisäksi mm. kaasu-nestejousitus sisältä säädettävine maavaroineen.

Respect. Niin kelpaisi minullekin, mutta näitä on enään todella harvassa.

Eka auto oli Kupla vm-66, naapurin ukolta ostettu hieno peli. Tähän tuli vuoden aikana uhrattua kaikki into ja raha mitä irti sai, mm. matala alusta, konit, vakaajat, porsche-vanteet, 1,8 kone k-jetronicilla. Kaveri osti laitteen pois puoli väkisin ja ajoi lepikkoon paskaksi seuraavana päivänä

nissan sunny coupe 1.6 GTX voimanpesä!!! ja seuraavaksi oli pakko vaihtaa tojota carina -94 2.0 koneella, tuppas nissanista kone pettämään sen verran pahasti, eipä siihen vaihdettukaan kun kaksi kantta ja kerran moottori mutta hyvin se kuljetti 100 000km eikä kertaakaan jättäny tielle, olin todella tyytyväinen tähän autoon, carina olikin sitten oikein todellinen paska, kakskuukautta oston jälkeen molemmat murrokset rupes pitämään ääntä ja kaikkea muuta kivaa!!!

onneksi pääsin auton makuun jo näin varhaisessa vaiheessa enkä jäänyt seikkailemaan japanilaisten laatuautojen suolaiseen ja korroosion värittämään mereen!!!

juu, polven korkuisena tuli kurvattua ihan rehellisellä polkuautolla ja siitä kun hieman kasvoi niin kaverin lokari jeepillä, tämän jälkeen kun ikää
tuli taas hieman lisää päästiin jo oikean auton makuun jolloin kaikenmaailman montturassit tuli tutuiksi... oli pikkucorollaa ja takavetodatsunia...

no kun sitten sai tuoreen kortin käteen ja pääsin ihan laillisesti yleiselle tielle ajamaan niin alla oli isäukon ratakireä ja uuden nihkeä Lancia Prisma 1.6:lla TC:llä ja voe mahroton kun se tuntui niin äkäiseltä ettei kukaan pysy perässä ja lakuakin jäi asfalttiin ihan kivasti ..

eka oma auto oli myös aitoitalo eli -87 mallinen Fiat Ritmo 70 CLE ja ei maksanut vajaan kuusi vuotta vanhana ja 87tkm ajettuna kuin 10tmk...
tähän vaihtui alkup koneen porsimisen jälkeen viilattu 1.5 SOHC, otti muuten tuon swapin jälkeen mittarin pohjaan joten suht pirteä oli uusi kone, siinä joutui moni diiselimersu ja moponkoneinen E30 beemeri nöyrtymään..
tästä fiudesta loikkasinkin sitten suoraan ensimmäiseen alfaan mallia 75 3.0 America ja näiden parissa olen viihtynyt aika tiiviisti näihin päiviin..

http://www.alfabbs.fi/album_pic.php?pic_id=2413 siinä eka ajopeli(joka edelleen tallissa) kun kortin sain...sitte tultu ajettua vähemmän ja enemmän epämääräsillä autoilla...mut alfa pysyy nyt ja aina.

hamppi kirjoitti: Mutta sitten alkoi sähköongelmat vaivaamaan ranskalaista ja yksi kummallisimmista oikuista oli seuraavanlainen: Joskus kytkintä painaessa virrat hävisi kokonaan; rattilukko päälle ja kädet ristiin. Ei onnessa tapahtunut kertaakaan kovassa vauhdissa.

205 GTI:ssä oli sama vika ja tulipa kerran kaverin autoa ajellessa todettua, että sellaisen rattiin en enää ikinä istu. Tuli meinaan lähes satasen vauhdissa aika paniikki kun mikään ei toiminu. Eivät saaneet Pösön liikkeessä ainakaan kyseisen 205:n vikaa tutkittua. Mukava jatkaa ajeluita kun ei tiedä koska napsahtaa

Edit. Minun eka auto oli samanlainen kuin alla olevassa linkissä:
http://groups.msn.com/Moskvitshpalsta/m ... myydn.msnw

Löytyipä netin kätköistä kuvia mun ekasta autosta:
http://ultimatevw.com/imanager/?kat=2&c ... &kuva_id=1

Ja lisää kuvia:
http://ultimatevw.com/autot/?cmd=auto&id=431

Ja niin paljon rakkaita muistoja, tollakin tahkottiin duuni ajoja niin paljon, että se tienattiin takaisin ainakin kerran kahdessa viikossa . Taisi seuraava omistaja laittaa paaliin...

Samalla linjalla 90 kans eli ensimmäisenä menopelinä oli polkuauto johon piti uusii renkaat kun edelliset "kumit" laitettiin katuun!

Vanhemmilla on aina ollut alfoja niin siitä olen saanut jo vaahtosammuttajan kokoisena tartunnan.

kyydissä on tullut skidinä oltua ensiksi giulian ja myöhemmin gtv 1750:ssä jota olen päässyt jopa vähän ajamaankin näin myöhemmällä iällä...

Ensimmäiset kokemukset ratin takana oli 75:ssa tai ei sittenkään vaan isän sylissä ahvenistoa ympäri gtv:n ratis..heh Ensimmäinen oma auto jonka sain serkulta oli maailman kaikkeuden aikojen parhas eli Daihatsu charaden sohlol 1l padalla...heh Sen jälkeen oli kupla muutamia kuukausia ja nyt on 75:n ja tuo projekti joka etenee hitaasti mutta varmasti...

Eka oma oli -73 Kadett Festival,1100 kuutiota ja rajut 52 hevosta.
Sitä ennen oli kyllä jo rässitty faijan -70 Toyota Crown piilofarmari ennenaikaiseen hautaan.

eka oli -89vm masta 626... hurjalla 1,6 koneella.
Mastan pysäköin 50km/h yhden Voyagerin kylkeen.
Sit odtin hätäautoks vm.85 323:n, joka oli sen pari kuukautta tietämättäni ajokiellossa.
Sitä seurasi -vm89 Vectra, jonka vaihdoin lahoamisen jälkeen escorttiin, jonka jälkeen lankesin ekaan alfaan..

VW Passat vuosimalli -73 ja tehoa 75 hv. Kaksi "vääränmaalaista" auto tuli vielä omistettua, kunnes Italia löytyi.

Takaveto ja bokseri taka-akselilla... Ei, valitettavasti ei ollut porsas eikä edes kupla, vaan Suomen Postin entinen Volkswagen Transporter -80. Ylivoimaisesti kustannustehokkain autoni. Siihen aikaan (vuonna 1990) bensa ja öljy oli halpaa, molempia kului hirveästi. Muita kuluja ei ollut. Palveli yhden kesän rokkibändin keikkabussina ja siinä sivussa muihin ajoihin aina silloin kun ei saanut kotoa oikeaa autoa lainaksi.

VW vaihtui kesän jälkeen Pököttiin mallia 305. Portterista sain vaihdossa ostohinnan ja vähän päällekin. Pösö oli hyvä ajaa. Muuta hyvää siinä ei ollut. En osta sellaista enää koskaan. Puolitoista vuotta se jaksoi aina remonttien välillä, sitten se mätäni ja joutui paaliin.

Seuraavassa oli taas takaveto, ja kone pitkittäin ja vaihteisto taka-akselilla. Ei ollut Alfa, vaan äitimuorin vanha 300-sarjan Volvo. Tällä tuli kurvailtua kohtuullisen paljon. Autoiluidentiteetti odotti kuitenkin vielä itseään, sen löytymistä vauhditettiin monen monta vuotta HKL:n sinisen takapenkillä.

Sitten tuli Alfa. Sitten toinen. Ja kolmas.

Ajokortti 1989 164 Alfalla (!)
Ekat korttiajelut äiskän 127 Fiuulla,
eka oma auto Volvo Amazon 2.0 vm. -70,
sitten pitkä opiskeluaika ilman autoa, sitten
Nissan Cherry vm. -82 ja sitten
Alfa 156 2.0 TS sedan vm. -98 ja sitten
nykyinen 156 JTS SW Sele vm. 11/02

Itse aloitin autoilun isän tekemällä Spiderilla. (http://kotisivu.mtv3.fi/tapio.saven/mik ... uauto2.jpg). Ensimmäinen oikea auto oli '71 Manta 1.9 koneella. Möin heikolla hetkellä 16 vuoden omistuksen jälkeen. Jossain vaiheessa Mantan rinnalla oli '77 Fiesta, joka on tähän mennessä ollut ainoa etuvetoinen. Noiden kahden rinnalle tuli sitten ostettua harrastepeliksi '72 El Camino. Koneen viritysten ja maalausten jälkeen tuo tuli sitten vaihdettua '62 Ford Galaxie avoautoon, joka on nykyään mr-kilvissä (kuvia löytyy kotisivulta). Fiesta tuli sitten vaihdettua '68 Ford Falconiin. Siihenkin tuli sitten vaihdettua tekniikka ja sillä ajeltiin luotettavasti kesät talvet, kunnes tallipulan vuoksi se tuli myytyä. Sitten minulle eksyi orkkiskuntoinen 30 vuotta samalla omistajalla ollut '61 Ford Falcon 2D, jolla surutta päästeltiin kesät talvet. Lopulta sääli voitti ja käyttöautoksi tuli hommattua '81 Olds Farmari (rekisteröity henkilöautoksi). Falcon oli tarkoitus laittaa mr-kilpiin mutta taas meni talli alta ja kalustoa oli pakko vähentää. Päädyin myymään Falconin ja pitämään Galaxien. Oldsin perään tuli sitten hommattua iso asuntovaunu. Matka kyllä sujui rattoisesti mutta lompakko ei kestänyt reissaamista ja Olds vaihtui '79 240D Mersuun. Se onkin ollut ainut diesel laite ja tähän asti rapein auto mitä minulla on ollut. Lopulta mersu meni purkuun ja tilalle tuli laitettua '89 T-bird SC, jolla nyt on tullut kurvailtua viitisen vuotta. Alfaan tuli sitten sotkeennuttua 1.5 vuotta sitten kun etsiskelin itselle sopivaa harraste projektia. Kriteerit oli tällä kertaa pieni (2 paikkainen) avo ja vuosimalli '57 tai vanhempi. Lopulta tuli käytyä hakemassa Hollannista '57 Giulietta, jolla en vielä ole ajanut metriäkään. Tosin valoa siintää tunnelin päässä, sillä nyt auto on jo väreissä ja pikkuhiljaa pääsee laittelemaan kunnostettuja osia paikoilleen. Ehkäpä joskus minäkin pääsen ajamaan Alfalla. Giuliettasta lisää juttua kotisivullani (http://www.restoredsportscars.com/).

Tästähän tuli melkein romaani, ennenkuin pääsi Alfaan asti.

Tällaisella ralliperunalla oma autoilu on tullut aloitettua.
Eli autohan on Daihatsu Charade 1.3 16v -89. Auto ei ole erityisen hyvä (ikkunat aina huurussa, meluisa, jne), mutta sitäkin hauskempi.
Erittäin varmatoiminen ja edelleen hyväkuntoinen, mutta eipä siinä olekaan paljoa liikuvia osia ja autohan on japanilainen..
"Sihatsu" on ollut perheessä jo 14 vuotta, mutta seisoo nyt anoppilassa lumikasan alla ja mielessä on käynyt autosta luopuminen säälistä.

Tuommosella(paitsi väri oli kullanruskea) vuos sitten alotettiin autoilu, kesän tolla ajelin kunnes sitten piti luopua siitä. Tilalle tuli 75 Alfa ja nyt on hankittu Lada 1200 -77. Mitähän seuraavaks?

Tällä tuli autoilu aloitettua. Oli sillä mukava huristella. Edelleen tallessa, mutta ei kilvissä.

OL kirjoitti:Tällä tuli autoilu aloitettua. Oli sillä mukava huristella. Edelleen tallessa, mutta ei kilvissä.

Auts! Tuo on siisti. Olin kerran kyydissä yksilössä, jossa oli Uno Turbon kone ja reilu mutka. Sissos, että se lähti.

Juu, tarkoitus olisi tuonkin konehuonetta vähän päivittää sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Semmonen mukava mikroautomainen ajettava Sen voi arvata ettei kakkoskoppa golffilla jaksanut kauaa ajella tuon jälkeen, oli saatava Alfa alle

Eka auto oli 2CV , jonka ostin kun lähti käyntiin lumihangen keskeltä.

Autosta lähti etupyörä vauhdissa, kun akselin mutterissa ei ollut sokkaa. aika villi tunne.

Auto oli mulla 3 kk:tta - muutenkin oon aika uskollista mallia.

Eli ajossa on ollut kaikkee P...stä perämoottoriin, kun entisellä kahvilan pitäjällä pohjosessa. Ja edelleen oon yhtäuskollinen.

Hinku on hirvee koko ajan mm 3.2 neliveto 159 - ostakaa ny joku heti kun vaan saa.

Tuollaisesta kaikki lähti, jopa väri on sama

Tällaisella aluksi:

Värikin tuo sama. Speksit tässä.
Vuosimalli -69.

Seuraavaksi sitten samasta mallista faceliftattu vuoden -73 versio (värikin täsmää taas). Ei tosin tuollainen T-versio (Twin Cam), vaan tavallinen special 1438cc koneella, mutta huom!! automaattilaatikolla.

Haaveissa oli 124 Sport Coupe, se aikaisempi malli. Pitäisköhän nyt etsiä jostain sellainen vanhojen päivien iloksi... Tietty Spider kelpais myös.

KJS kirjoitti:Albumistahn nuo löytyy, paitsi Uno. Siitä kun ei ole kuvia sähköisessä muodossa ja skannerikin on rikki

Nyt on uusi monitoimilaite, niin sain tuon mustan paholaisenkin kuvan sähköiseen muotoon ja albumiin.

Fiat Ritmo 70 CL + Alfa Romeo Sprint 1.5 QV

http://www.alfabbs.fi/album_pic.php?pic_id=4958

Ensimmäinen ja toinen autoni samassa kuvassa. Sprintin osto oli kouluesimerkki siitä, miten käytetyn auton osto voi mennä pieleen, kun todellisuudelta sokeuttava autokuume korvaa kokonaan järjen. Sprint jäi yhden kesän autoksi. Molemmat autot mallia '84 ja kuvassa 6 vuoden ikäisiä. Sprintin vaihdoin taas Fiatiin. Tipolla ajelin 200 000 km ilman mitään isompia ongelmia. Ongelmia oli jälleen luvassa seuraavan auton kanssa, jonka 2.0 TS 16V moottorin lastentaudit ja tyyppiviat tuli käytyä vajaan viiden vuoden aikana läpi.

Tapasin kesällä 1996 Sprintin silloisen omistajan. Hän oli auton 37:s (!!!) omistaja minun jälkeen. Ja aikaa oli kulunut 6 vuotta. Se on keskimäärin alle 2 kuukautta / omistaja.

on ollut yksi harha askel.... Toyota Corolla ... sellanen koppero tuuning malli.... ja tietysti 1.3 koneella

valitettavasti jouduin ostamaan sen isältäni, koska vähän niinkuin kolaroin sen

hyvin pelitti pari vuotta, sitten alkoi startti ongelmat ja pari kk myöhemmin tästä alkoi tehot kadota (aina ylämäessä meinasi tukehtua) ... myin/annoin auton pikkuveljelleni, joka pisti sen lunastus kuntoon muutamassa viikossa


Tästä viisastuneena olen pysynyt Alfa linjalla 33->Sprint->156 TS->156 JTS

Kortin sain -98 mutta jo pari vuotta ennemmin tuli hankittua eka auto kun pitihän se kunnostaa valmiiksi eli VW Golf -75 1100:lla koneella, joskin myöhemmässä vaiheessa se sai 1300 koneen kun se pienempi kone tarvittiin seuraavan autoon eli VW Polo -82 nämä molemmat tuli käytyä perusteellisesti läpi, polosen jo uskaltauduin maalaamaan itse. Polosta jäi mieleen amerikkalaisen vaihtaritytön kysymys "is this some muscle car?" Vastasin että "yes, four-on-the-floor"
1999 syksyllä tuli hankittua Alfa 164 3.0 (mikä on siis edelleen)

Alkuaikoina tuli lainattua myös vanhempien Buick Electra Estate Wagonia, varsinkin rinkiä ajellessa verraton peli. Bensahan maksoi silloin vielä alle euron litra joten yli 20l/100km menevä kulutuskaan ei kirpaissut. Varsinkin kun vanhemmat maksoi bensat ja Buickissa oli iso tankki. Siinähän oli kaikki tarvittavat heebelit automaattista ilmastointia ja perän paineilmatoimista tasonsäädintä myöten (mikä oli muuten mielenkiintoinen kunnostettava...)

Ja onhan noita pihassa lyhyemmän aikaa olleita autoja:
Mazda 818 Savanna -75 (jäi äidiltä ylimääräiseksi)
Ford Escort 1600 -82 (sain sukulaiselta)
Opel Ascona 1.6 Diesel -84 (jakohihnakin katkes, mutta uus vaan tilalle parin venttiilinpainimen kera muistaakseni...)
VW Polo -86 (tää meni hirviporukalle?!?!?)

Laitoin osasta autoja kuvan albumiinkin. Ainoa auto minkä myin halvemmalla kuin olin ostanut oli toi Opel Ascona. Kaikki VW:it tais vähintään 5 kertaistaa arvonsa mun käsissä. Nyt tulee ajelut hoideltua pääasiassa Ladalla, mutta tallissa jo kärkkyy VW Jetta ja toi 164 pääsyä maantielle. Tarkoitus olisi kyllä vähentää autot vain yhteen eli Alfaan tietty. Alfaa ei voikaan myydä, kun yhä edelleen pidän kiinni periaatteesta, että en myy autoa halvemmalla kuin mitä olen siitä itse aikanaan maksanut

Ensimmäinen auto oli -81 escort, huij en ikinä enää ostais semmosta, polkuauto ajaa saman asian . Seuraavana sierra joka sekin oli aivan kauhea mutta oppi ainakin vähän autoa huoltamaan. Kolmantena olikin jo vuorossa 164 ts joka tuntui edellisiin verrattuna tosi hienolta

Tällainen oli minun eka oma auto vuonna -80:

Kuka tunnistaa?

Sitten oli corollaa, munavolvoo ja datsunia, kunnes vuonna -83 löyty Tampereen Konelasta!! -73 GT 1600 Junior (ABE-450). Ja se oli ihana (vaikkkin läpimätä ja jokapaikasta loppuunajettu). Luovuin siitä opiskellessani, mutta taudinsiemen jäi itämään.
Sitten oli kadettia ja nissania, pari työsuhdeautoo ja Mitsu lancer 4WD.

Vuonna -93 poikkesin AVK:lla ja siellä oli sisäpalovaurioitunut 164 TS -89, jonka piilevänä pysytellyt alfa virus vaati ostamaan. Siitä tuli paras auto minkä olen omistanut, yli kuusi vuotta ja melkein 200 tkm lähes ongelmitta. Vaihtui -96 vectraan vuonna -99, joka vaihtui aika pian -98 156 TS:ään.

Nyt nurkissa neljä alfaa, kuvia albumissa, ja italovirus vahvistaa otettaan!



PS. Eka autoni oli Triumph Toledo 1500 -71

Ensimmäinen autoni oli Fiat Tipo DGT TC 1.6 kokovalkoisena ja sähköherkuilla varustettuna. Oli sähköinen kattoluukku ja tehokas 90 hv kone, jota todella uskalsi kierrättää. Ainut selvä vika 4,5 vuoden aikana oli vesipumpun vuotaminen. Jälkeen päin olen monesti harmitellut sen myyntiä. Hieno peli todellakin!

löytyipäs sen verta kiva topic että on pakko uppia...

Lada oli ensimmäinen oma auto. Sitten tuli hurahdettua alfoihin. Nyt kolmas menossa. Kaikki autot löytyy albumista. Edelleen kaikista omistamistani autoista maukkain alusta mutkatiellä oli ladassa. Noh, ensi kesäksi olisi tarkoitus tehdä seiskafemmaan parempi.

155156 kirjoitti:Fiat Ritmo 70 CL + Alfa Romeo Sprint 1.5 QV

http://www.alfabbs.fi/album_pic.php?pic_id=4958

Ensimmäinen ja toinen autoni samassa kuvassa. Sprintin osto oli kouluesimerkki siitä, miten käytetyn auton osto voi mennä pieleen, kun todellisuudelta sokeuttava autokuume korvaa kokonaan järjen. Sprint jäi yhden kesän autoksi. Molemmat autot mallia '84 ja kuvassa 6 vuoden ikäisiä. Sprintin vaihdoin taas Fiatiin. Tipolla ajelin 200 000 km ilman mitään isompia ongelmia. Ongelmia oli jälleen luvassa seuraavan auton kanssa, jonka 2.0 TS 16V moottorin lastentaudit ja tyyppiviat tuli käytyä vajaan viiden vuoden aikana läpi.

Tapasin kesällä 1996 Sprintin silloisen omistajan. Hän oli auton 37:s (!!!) omistaja minun jälkeen. Ja aikaa oli kulunut 6 vuotta. Se on keskimäärin alle 2 kuukautta / omistaja.

Oliko se Sprint niin huoni laite?

Mä on alkanut autoilu urani, niin kuin monet täällä Fiatilla. Se oli 91 Tempra, värltään Corsa Rosa, erittäin hyvä laite se oli, ennen kuin joku saatana törmäsi minuun. Nyt se saa levata rauhassa. Kaikki autot, jotka minulla olleet olivat itliaanoja(pitäis kaputa puutta, ettei mikään japsipaska tms. tulee tulevaisuudessa)