Valvoja: Moderators
Tokion kentällä oli joskus puolen päivän vaihtoaika ja kiertelin aikaa tappamassa. Tax-freessä oli paikallinen myyntiedustaja myymässä japsiviskejä ja maistiaisiakin oli tarjolla. Kolmea eri viskiä siinä maistoin ja kaksi niistä oli hirveätä blended-kuraa, mutta yksi todella miellyttävä (blended tosin sekin). Valmistajaa en enää muista, mutta hintalappu oli n. 100€ pullo. Jätin sen ostamatta, mutta otin yhden halvemman pullon messiin, joka taitaa edelleen olla kaapissa. Pitääpä vilkaista mikä etiketti siinä oli kyljessä.Jiitee kirjoitti:Onkos japsiviskiä monikin maistellut?
Suuntaa länteen. Laivalta tuli kesällä hamstrattua pari putelia Glenmorangieta, joka vielä 5 - 8 v sitten oli oma skotti suosikki. Mutta eipä iskenyt enää, kun on makuhermot ehtineet tottua kolmasti kirkastettuihin irkku viskeihin. Ihan perus irkut esim. Tullamore Dew, Bushmills Original toimii pitemmän päälle siinä missä Olvin A-olut. Ja jos hifistellä tarvii niin voi kokeilla esim. Greenspot'ia (oma suosikki) tai pykälän tyyrimpää YelloSpot'ia. Se Alkon uutuus Jameson Caskmates (stout tynnyrissä marinoitu) voi kyllä olla viisaampi jättää sinne hyllyyn, perus Jameson taas ehdoton jos Irish Coffeesta tykästää. Redbreast myös monen suosikki, eikä hullumpi ollenkaan.Rolle kirjoitti:
Jotain uutta voisi löytää, vähän jumissa perus Islay tuotteiden kanssa..
Veikkaanpa että et ole tuota Geenspottia vielä maistellut? Meinaan että on maultaan niin tuoreen vihreää että vaikea on tuota konjakkeihin rinnastaa. Yellowspot enempi sinne suuntaan, iäkkäämpi ja maultaan tuhdimpi. Mutta kylllä se viski kymmenessä vuodessa ehtii ihan tarpeeksi kypsyä jotta juotavaksi kelpaa, viinaahan se vain on:). Vaikka alun perin 'elämän vedeksi' onkin nimetty.Rolle kirjoitti:Glenmorangiessa on vähän liikaa kukkaa ja hunajaa meikäläiselle, mainitut irkut taas menee herkästi sinne konjakin suuntaan omaan makuun.
Taidan olla liian yksinkertainen ja suoraviivainen tähän(kin) lajiin
EDIT: Näissä pitää muistaa makuaistin tottumattomuus ja myös maun muuttuminen. Monet vanhat arvokkaat viskit on tottumattomaan suuhun helmiä sioille. Toivottavasti en saa snobin leimaa tämän sanomisesta. Maistoin esim nuorena miehenä Highland Parkin 30v viskiä enkä ymmärtänyt miksi se on NIIN arvostettu. Nyt pidän sitä yhtenä parhaista mitä rahalla saa. 
En ihan hirveästi nykyää arvosta kyseisiä viskejä. Skaala on laaja mutta kaappiin jos katsoo niin kyllä ykköset on olleet jo pidempään Highland Park ja Ardbeg. Ikävää että moni on samaa mieltä Parhaat ovat kiven alla ja netissä metsästely on osa harrastusta.
)
Tazio kirjoitti:(Pahus vieköön, enpä ole tätä säiettä aiemmin huomannut, mielenkiintoisia ja asiantuntevia posteja koko thredi täynnä!)Casa di Matti kirjoitti:Miten moni tämän ketjun seuraajista on puritaanisia nauttijoita: kunnon aromilasi, pyörittelyä, nuuhkaisu, vettä sekaan ja siemaisu; keskittynyttä makujen analysointia, nielaisu; mietiskelyä - ei milloinkaan eikä koskaan todellista humalaa.
Tunnustan, olen juuri tuollainen nörtti =( Vettäkään en juuri käytä, täällä päin se on aika kloorista. Täytyy samalla tunnustaa, että viime vuosikymmenen huuma on vähän syönyt intoani, mutta säännöllisesti edelleen palaan alan raamattuni - R J S McDowall'n The Whiskies of Scotland, olen jo 25 vuotta lukenut tuota Waughin revisioimaa versiota - pariin ja kun tuossa nimessä tuo määräinen artikkeli on en koske aineisiin joita ko. opus ei tunne. Tiukalla siis on sateenvarjoni :=).
Tosin oikean otsa rypyssä tehtävän analysoinnin lopetin joskus '97 ja tyydyn kevyempään diagnoosin, mielellään sen jälkeen kun alla on jokunen brittiläisellä taitettu kilometri ja Lontoossa sumuinen yö joskus 1890 luvun paikkeilla.....
-Tazio
Hyvän noston innoittamana kaivoin vanhan postini jostain 10 vuoden takaa.Tazio kirjoitti:(Pahus vieköön, enpä ole tätä säiettä aiemmin huomannut, mielenkiintoisia ja asiantuntevia posteja koko thredi täynnä!)Casa di Matti kirjoitti:Miten moni tämän ketjun seuraajista on puritaanisia nauttijoita: kunnon aromilasi, pyörittelyä, nuuhkaisu, vettä sekaan ja siemaisu; keskittynyttä makujen analysointia, nielaisu; mietiskelyä - ei milloinkaan eikä koskaan todellista humalaa.
Tunnustan, olen juuri tuollainen nörtti =( Vettäkään en juuri käytä, täällä päin se on aika kloorista. Täytyy samalla tunnustaa, että viime vuosikymmenen huuma on vähän syönyt intoani, mutta säännöllisesti edelleen palaan alan raamattuni - R J S McDowall'n The Whiskies of Scotland, olen jo 25 vuotta lukenut tuota Waughin revisioimaa versiota - pariin ja kun tuossa nimessä tuo määräinen artikkeli on en koske aineisiin joita ko. opus ei tunne. Tiukalla siis on sateenvarjoni :=).
Tosin oikean otsa rypyssä tehtävän analysoinnin lopetin joskus '97 ja tyydyn kevyempään diagnoosin, mielellään sen jälkeen kun alla on jokunen brittiläisellä taitettu kilometri ja Lontoossa sumuinen yö joskus 1890 luvun paikkeilla.....
Hienoa että muitakin nautiskelijoita löytyy. Oma hattuni ei ole ihan noin tiukalla kylläkään että juoma tahi tislaamo pitäisi tietystä opuksesta löytyä? Jarkko Nikkasen opuksia kyllä on tullut luettua ja uusia mielenkiintoisia viskejä bongailtua, niitä kirjoja on helppo suositella itselle tai lahjaksi. Jarkolla on hauska tyyli eikä kaikesta tarvitse olla samaa mieltä. Lisäksi niistä löytyy aika paljon henkilöitä viskien takaa sekä tietoa tislaamoista ja niiden historiasta. Itse olen lisäksi etsinyt ja löytänyt viskejä netistä, ja muiden harrastajien avulla, sekä esim Uisge tapahtuman avulla. Italialaista viskiä, Ranskalaista turpeisen savuista(!) viskiä, Norjalaista viskiä (ehkä maailman huonoin tähän mennessä), sekä kantanut kotiin Zürichinin kentältä sveitsiläistä single caskiä joka on viimeistelty Pinot Noir tynnyrissä. Ikävää että italiaano Puni oli noista se heikoin norskin jälkeen, vaikka ihan juotavaa siihen verrattuna. Joku grappa fiilis siinä silti oliTazio kirjoitti:Hyvän noston innoittamana kaivoin vanhan postini jostain 10 vuoden takaa.
Olen pitänyt linjat, jos The Whiskies of Scotlandin Waugh'n revisioma versio ei ko. tislettä tunnista ei sitä minun lasiini laiteta.
Viime aikoina olen koittanut hankkia kokemuksia grain-viskeistä, tosin muuttunut työnkuva on vähentänyt sumuisten saarien vierailuja, joten suht. hissukseen homma etenee.
Aiheen ulkopuolella olen myös hivenen maistellut väärällä puolella Atlantia tehtyjä. Lähinnä moonshine, corn ja rye whisky ja apple jack kiinnostavat. Hyvä bourbonkin. Jotkut jopa maistuvat
-Tazio
Lähetetty minun SM-T515 laitteesta Tapatalkilla
Ranskatar ja Sveitsiläinen sen sijaan ovat vallan hienoja tuotteita. Tieto, ymmärrys ja osaaminen leviävät ympäri maailman ja joskus juuri uusilla tulokkailla jotka rikkoo alan vanhoja kaavoja saattaa olla jotain annettavaa. Ei tarvitse pelätä maineen menetystä jos tulee markkinoilta tyrmäys. Erilaiset ilmastot vielä lyövät leimansa kypsytykseen. Bruichladdich Skotlannin suunnalla on myös sellainen sopivan kuriton kakara ja kokeilee erilaisia asioita. Joskus onnistuu, ja joskus ei. Mutta usein miten onnistuu. Jos vertaa vaikka Macallaniin joka tuntuu jääneen ummehtuneen maineensa vangiksi. Aina vain kalliimpia keskivertoliemiä pusketaan markkinoille ja lähes kaikki oikeasti hyvät on ihan muiden kuin minun ulottuvilla. Viimeisimpiä hyviä pullotteita sieltä omaan suuhun ovat olleet 12 sherry cask joka viidenkympin hintaan systembolagetista on hankkimisen arvoinen jos ei sukkia saakaan jaloissa pyörimään. Toinen joka surukseni meni minulta ohi ja "katosi" vapailta markkinoilta oli Ruby. Ihan fantastinen siihen alkuperäiseen hintaan. Kannattaa käydä maistamassa vaikka Helsingin Teerenpelistä ennen kuin se loppuu. Toki varsinkin hyvien sherrytynnyreiden saatavuus heikkenee koko ajan mikä luo haasteita kaikille tislaamoille, ei vain Macallanille. Kukaan kun ei enää juo sherryä...
) totesi että oh, hoh! ja maistoi viskiä, todeten että "tätähän voi ihan juoda". Mikä on häneltä paljon sanottu. 40% viskiä en tuolle kohtelulle altistaisi, voipi tulla aika laiha keitos. Mutta ainakin jos diggailee erilaisia 50-65% viskejä niin kannattaa tutustua savu lasiin.