Jatkoa edelliseen rapsaan...
Sunnuntaiaamuna matka jatkui kohti Rapalloa. Navigaattorin akkukin oli saatu täyteen Virpin Outlanderin sähköllä, mutta koska akun piti riittää koko loppumatka, sitä käytettiin säästeliäästi.
Jatkettiin matkaamme tietä SS 228 kohti Arezzoa; tämä tie on muuten aika hieno mutka- ja maisemapätkä varsinkin Molinosta kohti Arezzoa. Muutaman kylän läpi ajeltiin ja sunnuntai kun oli, niin pyöräilijöitä oli runsaasti liikkeellä. Sekä moottorilla- että ilman. Motoristit ainakin nautiskeli mutkista ja aiheutti pari kertaa kunnon sydämentykytykset
. Yhden tietyön kohdalla pelastettiin kuitenkin pari motoristia, joille ei syttynyt tietyön valoissa lainkaan vihreä, mutta kun työnsin Fiatin nokan viivalle heti vaihtui; sain peukutukset
.
Arezzo näytti lähinnä teollisuushallikaupungilta, joten ohitimme sen saman tien.
Ajatuksena oli alunperin poiketa Pisassa, mutta kyllä tuo Rapallo niin kaukana oli edellisestä majapaikasta, että jätettiin kalteva torni seuraavaan kertaan... Firenzen eteläpuolella poikettiin Luxury Outletissä, rouva halusi ehdottomasti ostaa Guccin huivin niin mikäs siinä. Parkkipaikalla vilisi hienoja autoja (mm. reissun 2. Ferrari) eli kyllä ne rikkaatkin mieluummin ostaa halvemmalla kuin ylihinnalla.
Kauppa pullisteli huonosti käyttäytyviä kiinalaisia, jotka olivat tulleet busseilla Firenzestä ostoksille. Kassalle sai sitten jonotella melkein puoli tuntia ja ihme byrokratiaa koko homma. Ensin myyjän kanssa valitset, mitä ostat. Sitten täytetään kuponki, johon tulee nimesi ja onko tax-free, jonka jälkeen myyjä vie tavarasi seuraavaan kerrokseen kassoille, joihin sitten jonotat uudestaan. Kassatyttö sitten hakee ostamasi tavarat jostakin takahuoneesta ja vihdoin on prosessi ohi ja pääset ulos ostostesi kanssa. Luulisi kassaihmistenkin tympääntyvän, kun jokaisen asiakkaan takia pitää käydä takahuonekävelyllä... No hyvä ilmastointi tuolla sentään oli; ulkona oli +38... Lisää kauppojahan oli sitten saman kadun varrella tässä pellolle rakennetussa ostosh***ssä...anteeksi; siis paratiisissa. Olihan siellä Prada ja moni muu tunnettu ja vähän tuntemattomampikin muotiliike. Parin km päässä oli toinen samantapainen outletkeskus, jonka merkit eivät olleet ihan yhtä fiinejä.
Tuosta selvittyämme alkoi nälkäkin jo vähän huikoa (lue: ärsytyskynnys laski huomattavan alas
). Pysähdyttiin tien viereen puun varjoon syömään mukaan ottamamme ekstra-pizza, joka jäi perjantain "valmistuserästä" yli. Kyllä itse tehty pizza kaikenlaisilla hyvillä täytteillä maistui kylmänäkin, kun ulkona oli tarpeeksi kuuma.
Ja taas autostrada kutsui. Tässä kohtaa vähän mietittiin, että olikohan meidän matkasuunnitelma kuitenkaan paras mahdollinen? "Oikealla näette Firenzen kuuluisan kupolin, mutta ei nyt poiketa sinne. Seuraavana olisi hieno vanha kaupunki Lucca, mutta ei nyt tällä kertaa ehdi..." No nyt oli tämä suunnitelma, että siirtymät ovat tosiaan vain lomakohteiden vaihtojen välisiä pakollisia tapahtumia
ja ollaan sitten taas pari yötä samassa paikassa.
Firenzen ja Luccan välissä oli joku paikkakunta, joka oli erikoistunut kaikenlaisten istutusten kasvattamiseen. Tien molemmin puolin oli varmaan parinkymmenen kilometrin matkalla satoja taimistoja, jotka kasvattivat kaikenlaisia puista pieniin kukkiin. Muuten oli aika tasapaksua tietä, kunnes alkoi vuoret ja tunnelit rannikkoa lähestyttäessä. Ja niitä tunneleita sitten muuten riittikin tuolla Ligurian rannikkotiellä. Kovan työn ovat tehneet tuon tien rakentamisessa; tunneli, silta, tunneli, silta... ja korkealla. Ennen La Speziaa nähtiin myös marmorilouhokset, josta se surullisen kuuluisa Carraran marmori tuotiin Finlandia-talon seiniin.
Vihdoin saavuttiin Rapalloon ja navigaattori osoitti meille hetkessä hotellimme aivan keskustan tuntumassa. Autokin saatiin onnella parkkiin ihan hotellin eteen, jossa se saikin sitten seuraavat kaksi yötä olla paikallaan.
Hotelli Villa Luisa on perus 2* hotelli. Poikkeuksena normaaliin aivan ylitsevuotavan ystävällinen ja avulias paikan isäntä (omistaja?).
Huone osoittautui varsin pieneksi, mutta oli kuitenkin oma parveke, josta ei juuri iloa ollut, kun vastapäätä oli iso asuintalo. Ilmastointikin löytyi ja vielä hyvin toimiva, mutta huoneiden välinen äänieristys oli taatusti huonoin, mihin olen koskaan törmännyt. Naapurien normaali puheäänikin kuului kuin he olisivat olleet samassa huoneessa ja suihkun ja vessan käyttö kuului enemmän kuin omasta kylpyhuoneesta
. Onneksi ekana iltana naapurit menivät nukkumaan samaan aikaan meidän kanssa, toisena iltana joku katsoi tv:tä yhteen asti... Kerroksessa ei ollut kuin 3 huonetta ja tietysti me saatiin se keskimmäinen,no ei kai 170e kahdesta yöstä voi ihmeitä odottaakaan.
Aamiainen oli peruskauraa; muroja, sämpylöitä, jogurttia, croissanteja (makeita 2 lajia) ja kahvia. Ei hedelmiä, ei mitään lämmintä ruokaa... no maassa maan tavalla.
Sijainti oli mitä mainioin sivukadun varrella ja 5 minuutin kävely keskustan rantakadulle ja vanhaan kaupunkiin. Sinne sitten vain heti ihmettelemään touhua. Nälkäkin vähän taas jo oli, mutta vain pari ravintolaa oli auki ja hinnat...hmmm...sanoisinko mielenkiintoiset
. Aikamme samoiltuamme osuimme vanhassa kaupungissa pienen leipomon tapaisen luo ja sieltä ostamaan evästä. Pari isoa siivua (noin 30x30cm) paksua sipuli focaccaa minulle ja vaimo otti jotakin pestosellaista ja vielä pizzansiivun näköinen päällystettynä vihanneksilla sekä vesipullo ja jäätee. Rahaa meni vain 8e ja että oli hyvää. Hinnoittelu perustui punnitukseen. Syötiin sitten eväämme paikallisten eläkeläisten kanssa samalla penkillä istuskellen merta katsellen ja nautittiin olosta.
Illemmalla käytiin vielä syömässä täytetyt letut vanhan kaupungin kujilta löytyneessä pienessä paikassa. Nämäkin oli isoja ja täyttäviä; hinnat 4 ja 4,5e/kpl eli n. 20 eurolla hoidettiin illan syömiset. Paikallisista ravintoloista olisi saanut juuri antipastot tuolla rahalla, nekin olisi silti pitänyt tilata halvimmasta päästä. No jäätelöt tietenkin piti syödä tuohon päälle ja osaa ne tehdä kyllä hyvää siitäkin
.
Rapallohan on ihan kiva pieni rantakaupunki; isoja veneitä ja muutama jahtikin rannassa, hienoja vanhoja taloja ja juuri sopivan kokoinen kävelemiseen. Italian talouskurimus ilmeisesti näkyy sekä Ferrarien vähyytenä, että tyhjinä taloina. Täälläkin oli ihan rannan tuntumassa hyvällä paikalla joku entinen hotelli jätetty tyhjilleen rapistumaan.
Seuraavana päivänä poikettiin battellolla (vene/laiva) Portofinoon. Kiva pikku kaupunki, jossa rahakkaiden olemassaolo näkyy mm. hienoina kauppoina ja julmetun kokoisina jahteina, joita oli sekä merellä ankkurissa että satamassa. Ei nähty tuttuja, tosin Rosbergithan olivat jahdillaan olleet tuolla viikkoa aiemmin. Jäätelöt syötiin rantatorin ravintolan terassilla; 2 annosta maksoi vaatimattomat 22e...
Ilta meni samoin kuin edellinenkin; tosin nyt ostin 3 kpl niitä foccacca cipollinoja
, siis oli ne niin hyviä vaikka "vähän" oliiviöljyä sisälsivätkin. Hattukaupassakin käytiin kun Borsalinot ikkunassa näyttivät niin houkuttelevilta. En kuitenkaan malttanut ostaa ja nyt vähän kyllä kaduttaa... Nettikaupassa ne maksavat paljon enemmän kuin mitä siinä pikkuputiikissa pyysivät
. No jotain garderobin täydennystä sentään löytyi Robe di Kappalta.
Aamulla sitten jatkettiin kohti Stresaa. Ensin tankkaus paikallisella Essolla. Oli jännä kadun pätkä, kun siinä oli vieri vieressä varmaan kaikki huoltamomerkit, mitä Italiasta löytyy. Hinnatkin oli liki samat kaikilla siinä.
Stradalle päästyä tunneli/silta-yhdistemät jatkui ja sitten alettiinkin jo lähestyä Genovaa ja ainutta ruuhkaa koko reissun aikana. Erään liittymän luona oli tapahtunut peräänajo, jossa Croma oli muotoillut konepeltinsä 90 asteen mutkalle ja vastapuolena oli ollut rekan perä, jossa ei näkynyt mitään vaurioita. Ruuhka oli kyllä aikamoinen ja onneksi italialaisetkin käyttävät hätävilkkuja kuten Saksan baanoillakin, niin ei tullut tiukkaa tilannetta vaikka jonon pää seisoi juuri kivasti tunnelin sisäpuolella, kun me tullaan auringonpaisteesta sinne.
Vartin verran ehkä matka-aika venyi seisoskelun ja matelun vuoksi, mutta sitten pääsi taas vapaasti ajamaan. Aika ison näköinen kylä tuo Genova, satamasta näytti olevan liikennettä mm. Algeriaan
.
Sisämaahan päin lähdettiin A26-tietä ja aluksi oli niin mahdottomia mäkiä, että lisähevosvoimat olisi ollut todella tarpeen. Aika nöyryyttävää, kun rekat menee ohi vaikka kaasupoljin on pohjassa... Muutenkin tuntui paikallisten rekkojen vauhti joskus kovemmalta kuin Suomessa, eikös se 89 km/h rajoitinpakko koskekaan Italiaa??
Mäkisen osuuden jälkeen alkoikin sitten tylsyyden huipentuma, riisipeltojen(?) (pellot oli pengerretty ja vesi lillui pelloilla, vaikka muuten oli kuivaa) keskellä kymmeniä kilometrejä suoraa tasaista tietä, jolla vielä erittäin vähäinen liikenne. Pienen pelästyksen aiheutti vasemmalta tullut myrkytys(?)helikopteri, joka veti ylös juuri meidän kohdalla ja jatkoi tien toiselle puolelle. Ihan tuli Bond-leffat mieleen.
Borgomaneron kohdalla kurvattiin pois motarilta kohti Omegnaa ja Lago d'Ortaa. Tie oli taas hidas; kaikkien kylien läpi paitsi Borgomaneron se ohitti. Laatikkohalleja toisensa perään; niitä Italia on täynnä.
Lounaseväät taas mukaan paikallisesta kaupasta ja sitten eteenpäin levähdyspaikan hakuun. Ajateltiin syödä jossakin kivassa paikassa Orta-järven rannalla, mutta eihän siihen saanut mihinkään pysähtyä. Lopulta pitkän ajon jälkeen pysähdyttiin Feriolon hautausmaan viereen. Puun varjossa oli penkkikin, missä oli mukava haukata lounas.
Siitä ei sitten mennytkään Stresaan enää kuin 10 min ja hotelliin päästiin heti majoittumaan.
Majapaikaksi oli täällä valikoitunut hotelli Mon Toc. Sijainti ihan ok, 4-500 m rantakadulta ylös mäkeen pikkukadun varressa, jossa oli kyllä kuitenkin yllättävän vilkas liikenne. Oma parveke oli kadun suuntaan avoimin näkymin ja huone oli huomattavasti isompi kuin edellisessä paikassa. Ilmastointi puuttui, mutta onneksi paksut seinät olivat vielä kohtuullisen viilentävät. Suihku yllätti kylmän (!) veden puutteella; kuumaa tuli kyllä, mutta kylmää vain ihan vähän. Naapurihuoneissakin oli asukkaat, mutta nyt niistä ei kuulunut mitään. Vain kadulta tuleva kolisevien kuormurien ja kiihdyttelevien motskarien äänet häiritsi nukkumista. Tosin yöksi nekin onneksi loppuivat.
Tällä kertaa syötiin illallinen hotellin ravintolassa ja ihan kelpo ruokaa oli, hintakin vain 20e/hlö ja viinipullo 8e.
Käveltiin illalla kylällä ja rannassa ihmettelemässä eläkeikäisten turistien määrää, ei todellakaan mikään nuorison bilemesta ainakaan tähän aikaan kesästä
. Hotellille palatessamme kurkkasin kadun varressa olevan peitetyn portin raosta varsinaiseen viidakkoon. Siinä oli arviolta hehtaarin kokoisella tontilla 2-4 kerroksinen iso vanha talo jätetty tyhjilleen rapistumaan; tosin taloa ei tästä suunnasta näkynyt lainkaan, vain ajotie joka johti talolle "viidakon" läpi. Mutta se mitä siihen tielle oli jätetty maatumaan, kaivoi tällaisen autohullun sydäntä... tumman harmaa Lancia Beta HPE oli hylätty siihen tielle puun juurelle
. Surullinen näky... Jos poikkeat Stresassa niin tuo löytyy osoitteesta Via Duchessa di Genova vastapäätä taloa nro 39.
Saman kadun alussa on tyhjillään kaksi isoa taloa,ilmeisesti entinen hotelli? Nyt sen pihaa käyttää parkkipaikkana vastapäinen La Palma-hotelli. Ympäri Stresaa näkyi hylätyn näköisiä rakennuksia, kuten myös muualla matkamme varrella oli ollut. Ihmetyttää kun niitä on ihan keskellä vilkkaita kyliä ja kaupunkeja, että mitä kohtaloita niihin oikein sisältyy.
Aamulla sitten taas italialainen aamiainen; ei juuri eroa edelliseen paikkaan. Sämpylät oli parempia ja saatavilla oli jopa Wasa-näkkileipää! Kaikki tuotteet sämpylöitä lukuun ottamatta oli pakattu johonkin muoviin, jopa paahtoleivät oli valmiiksi paahdettu ja pakattu muoviin.
Päivän ohjelmassa oli käynti Isola Bellalla. Minua ei niin kiinnostanut joku upea puutarha ja maksaa siitä 13e, niin istuskelin sitten rannalla ihmettelemässä ympäristöä, kun vaimo kävi palatsin ja puutarhan läpi. Ehkä ne olisi sittenkin pitänyt käydä katsomassa; vaimo oli ainakin niin haltioissaan... valkoisia riikinkukkojakin
.
Saarivierailun jälkeen lähdettiin etsimään ostoskeskusta Gravellona Tocesta hotellimme tarjoilijan ohjeilla. Alue löytyi, mutta itse Jumbon kokoista liikekeskusta ei vain meinannut löytyä. Emme olleet ainoat etsijät, koska sinne oli viittoja, jotka ohjasivat teollisuusalueelle, jossa "ihanaan" italialaistapaan ne pirun opasteet loppuu ennen kuin olet lähelläkään kohdetta. Käytiin naapurikylässä asti kääntymässä ja sitten sattumalta löydettiin oikea paikka. Ostokset saatiin taas tehtyä ja sitten nopsaan hotellille ja kylälle etsimään ruokapaikkaa.
Stresan vanhakaupunki oli aika hassusti sivussa ja sitä ei välttämättä huomaa ollenkaan, jos ei vain lähde kävelemään rantakadulta talojen väliin esim.kirkon vierestä. Siellä olikin sitten mukavan kompakti putiikki- ja ravintolakeskittymä. Tällä kertaa valinta osui pizzeria-ravintola Mamma Miaan ja hyvää pitsaa sieltä saikin ja kohtuuhintaan. Pitsat ja litra talon viiniä sekä vedet maksoi n. 25e. Ajoituskin oli osuva; heti klo 19 aikaan kun mentiin, niin sai valita paikan ja syödessämme sinne oli muodostunut jo 10 hengen jono odottamaan vuoroaan.
Jäätelöt vielä paikallisesta gelateriasta ja hotellille pakollisen rantahortoilun (joka kesti pari tuntia..) kautta.
Illalla vielä katseltiin parvekkeelta kuinka salamat valaisi vuoria kaukaisuudessa, komean näköistä. Saman ukonilman lentokoneemme joutui seuraavana päivänä kiertämään etelän kautta. Kapteeni erikseen kommentoi poikkeuksellisen komeita ukkospilviä.
Seuraava päivä oli sitten sitä tyhmää ajan tappamista. Lento lähti klo 19 ja check-in aukesi 2,5 h ennen, ettei päästy sitä ennen tyhjentämään Monteverdi-loungea ruoista ja juomista (taas ne pisteet ja business-luokka
).
Aika kyllä kului ihan mukavasti, käytiin siinä toisessakin Brunaten tehtaanmyymälässä Lomazzossa, joka olikin huomattavsti isompi kuin Tradaten myymälä. Tosin nyt ei tarttunut enää mitään mukaan.
Kun navigaattorissakin tuntui vielä virtaa riittävän, niin päätettiin lähteä Areseen katsomaan Alfan synnyinseutuja. Ensin ajettiin viale Alfa Romeota ja pysähdyttiin ex-tehtaan portilla ottamaan kuvia. Siitä jatkettiin kohti museota, jolla on edelleen nettisivut, joista ei selviä onko se kiinni vai ei. Yllättäen liikenneympyrässä oli ihan viitta AR-museoon ja tämähän innosti suuresti. No sille pikkutielle ei viittaa ollut, mutta vanhana kettuna tiesin mistä kääntyä. Kovin oli ruohottuneen näköistä, mutta siellähän oli portti auki! Ei kun auto parkkiin muutaman muun auton viereen ja ihmettelemään. Totuus selvisi saman tien, kun portilla istuneet pari herraa kertoivat, että paikka on suljettu - ollut jo 4 vuotta... Mikäs siinä sitten, muutama valokuva vielä ja se siitä.
Ihmetyttää kyllä, että onko ne autot edelleen siellä talossa ja sitä vain ei avata kenellekään vai mikä on meininki? Ehjän näköinen paikka ja autoja oli parkissa toistakymmentä; tyhjä bussikin siihen tuli... Tehtaan toimistorakennuksissa oli jotakin toimintaa, parkkipaikallakin varmaan 50 autoa.
Sitten vielä pienet lounasruokailut (en kerro missä..) ja auton tankkauspaikan etsiminen. Onneksi nyt jo vanhastaan tiesi, että ison tien varressa oleva Agip on sopivan lähellä ja helposti löydettävissä. Aukikin oli tällä kertaa, vaikka oli siesta-aika.
Sitten vain kentälle ja jännittämään auton palautusta, kun löysin siitä toisena päivänä pienen kolhun, joka oli siinä ollut jo auton saadessamme. Vaikka tarkastin auton ulkoa, niin silti se oli jäänyt huomaamatta. No ei se mitään, ei siitä tullut palautettaessakaan ongelmaa.
Myymälätarjonta Milanon kentällä on ihan ok, vaikka en minä sentään mitään Ferrari-krääsää osta. Vaatteetkin tuntui kalliilta ja tytölle ostin tuliaiseksi italialaisia karkkeja isohkon rasian. Luulin niiden olevan jotakin toffeeta tms. kun ne oli kääritty yksittäin papereihinkin, niin eikös ne kotona osoittautunutkin marmelaadeiksi, joista kukaan meillä ei pidä
.
Mieleen jäänyttä matkalta eli + ja -:
+ hyvää ruokaa
+ hienoja maisemia
+ lämmintä riitti
+ uusia kokemuksia
+ enimmäkseen hyvää palvelua joka paikassa
+ Fiatin kulutus 6l/100 km, ajettiin 1200 km
+ liikenteestä huomattavsti vähentyneet 2-tahti mopot/skootterit
- tienviitat/opasteet, niitä on joko liikaa (mahdoton lukea vauhdissa) tai ne loppuvat ennen määränpäätä
- moottoritiellä kylkeä ja nokkaa/perää hipovat ohitukset
- kalliit moottoritiemaksut, meiltä meni n. 85e niihin, tähän verrattuna Alfan n. 110e käyttövero/vuosi Suomessa ei ole mitään...
- liian vähän kW autossa
- suljettu Alfa-museo
- ylihintaiset spumantet Rapallossa, 13e/2 kpl vs Miratoio 2e/2 kpl
Vajaa 7 tuntia näytti tuohon olevan tämän vuoden Mille Migliassa varattu aikaa..
Lisäplussana vielä erinomaisen keskeinen sijainti.
On melko huikea pätkä ja maisemat upeat. Suurin ongelma taitaa olla se, että vaikka kuinka kovaa ajat, niin paikallinen pullakuski Scudolla hengittää puskurissa...
. 