Remppa vai romuttamo?

[Al Fist]

Rohkaistuin avaamaan uuden topicin, koska tästä aiheesta ei ainakaan kovin tuoretta ketjua löytynyt, aihe ei täytä Katsastuksesta läpi -otsikon kirjaimellista kriteeriä, eikä nyt olla tyhmien kysymysten äärellä, vaan kenties sen perimmäisimmän kysymyksen.

Eli mitä tapahtuu Alfalle, kun vuosittainen terveystarkastus muuttuu patologin suorittamaksi elävän ruumiin avaukseksi, ja edessä taitaa vääjäämättömästi olla kuukausi aikaa viimeiseen matkaan?

Siis pohdintaa vaikkapa siitä, mihin ratkaisuun autoilija päätyy, kun parin tai korkeintaan muutaman tonnin arvoista matkakumppania pitäisi taas kerran rempata nelinumeroisella summalla, jotta se sitten ehkä saisi vuoden verran jatkoaikaa. Onko Alfan kanssa niin kivaa, että sitä jaksaa sietää loputtomiin? (Ehkä?) Olisiko oman lompakon kestokykyä kannattanut miettiä järjellä jo ostovaiheessa? (Ei?) Oliko naiivia odottaa, että josko se rengasrauta ei vielä tällä kertaa menisikään takahelmoista läpi? (Oli?)

Tähän voi suhtautua vakavasti vertaistukena tai silkalla huumorilla, mutta joskushan - Alfojen tapauksessa ehkä aika useinkin - autoilija on ihan aidosti tilanteessa, jossa kumpikin vaihtoehto tekee omalla tavallaan kipeää, sekä matkakumppanin kanssa jatkaminen että eroaminen. Ryhtyäkö vielä remppaamaan? Paraneeko vaihtamalla? Paljonkos se romumetallin hinta olikaan, vai pitäisikö etsiä joku pelastamaan varaosa-autoksi?

Ketjun avaamiseen innoitti oma 159:ni, jonka hankin vähän niin kuin kahden vuoden käyttikseksi/projektiksi ajatuksella, että pidän siitä huolta, ja siirrän sitten eteenpäin jollekin toiselle Alfoista innostuvalle. On se niin hyvän näköinen, ja ei kai se nyt niin pommi voi olla. No nyt kaksi vuotta takana, autolla itsellään 18 vuotta ja 225 tkm, paperissa hylsy ja kustannusarvio mallia liikaa. Sytytyshäiriöitä. Helmat. Takatukivarret. Pallonivel. Tietyistä oikuista huolimatta perhanan kivaa on ollut ajaa ja opetella vähän värkkäilemäänkin autoa, ja toisaalta sitä miettii, oliko mitään järkeä investoida vielä ihan viime aikoina kalliisiin joskin tarpeellisiin komponentteihin, koska nyt nämä, ja vuoden päästä sitten varmaan se etuapurunko.

Taidan ottaa oluen. Ottakaa tekin, onhan perjantai.

[Macela]

Joo. Oma 156 sai 2016 pitkän hylsylistan isoista ruostevaurioista, päästöistä, bägivalosta yms. Jäi talliin vuodeksi odottamaan että mitä sille tekis kunnes päätin että kai sen vois sen verran laittaa kuntoon että ajelis vaikka yhden tai kaks talvea niin sais ton 166:n pidettyä sitten kesäkäytössä.
Nyt onkin jo kuus talvea tullu ajettua taas 156:lla joten sanoisin että oli wörtti korjata, etenkin kun edelleen tykännyt autosta.



Tällä hetkellä tosin alkaa ilmenee uutta laittoa jonkun verran mutta kynnys niiden korjaamiseen madaltuu samalla kun nää automallit alkaa katoamaan vuosien aikana.

[Polforea]

On taitolaji huomata se oikea kohta, jossa kannattaa (ei ehkä enää taloudellisesti, mutta vielä henkisesti) repiä kerralla enemmän auki - siis sillä hengellä, että kun tekee kerralla kunnolla eikä paikka kerrallaan, niin ajaa taas pidempään pienemmillä huolilla.

Etenkin ruosteiden kanssa kun eka ruostepaikka löytyy tyypilliseltä kohdalta, niin oikeasti paree olisi vaan purkaa tarpeeksi ja käydä ne kaikki tyypilliset paikat läpi, koska se seuraava tulee perässä ja löytyy jos ei ensi, niin ehkä seuraavana vuonna. Siitä sitten tulee helposti se vuosittainen paikkailu ja korjailu ja ärsytys kun aina pitää tehä ja taas pitää korjata.

[Alfistipohjoosesta]

Iso remontti on sinänsä rakkauden uudelleen luontia. Auto pois liikenteestä ja vaihtaa riittävästi uutta osaa. Ehkä äänieristää yms. Muutaman viikon jälkeen on kuin auto olisi ostettu uudestaan. Sitä se on nyt tuon 159 ja E39 kanssa. Haaveilen kyllä uudemmasta autosta mutta eiköhän se taas tunnu hienolta kun vuoden vaihteessa nosturille noussut 159 pääsee liikenteeseen. Remontoinnin iloa kyllä lisää nosturi, lämmin talli ja ihan ok työkalut.

[TurboJ]

Auton valinnassa - uudempaa hankittaessa kuin myös nykyistä pidettäessä - on tietysti monta asiaa punnittavaksi. Mutta yksi seikka, jota ei joka paikassa mainosteta on todellisten kustannusten arviointi. Nimittäin yleensähän mietitään, että tietyssä pisteessä ei autoa kannata enää isosti korjata, koska sillä ei ole enää jälleenmyyntiarvoa. Todellisuudessa tässä on kuitenkin laskettava vaihtoehtoiskustannukset sen sijaan, että miettisi vain olemassaolevan vanhan auton myyntiarvoa.

Jos ostaa vaikka kymppitonnin auton, niin sillä laskee arvo 700-1000€ per vuosi ilman yhtään vikaa. Kahdenkympin autossa tuo summa tuplaantuu. Ja jos puhutaan Alfasta niin kummallakaan rahalla ei saa autoa, jota ei ajan mittaan joutuisi korjaamaan - kulut siis eivät tule rajoittumaan pelkkään arvonalenemaan. Kokonaistalouden kannalta sillä ei ole merkitystä maksaako enemmän korjaamisesta vai arvon alenemasta - ainoastaan viivan alle jäävä summa ratkaisee.

Tietenkin muut vaikuttavat tekijät voivat keikauttaa vaakaa runsaastikin johonkin suuntaan. Mutta vuosien varrella olen oppinut sen, ettei vanhan auton korjaaminen useinkaan ole niin kallista kuin äkkiseltään näyttäisi - juuri tuon vaihtoehtoiskustannuksen takia.

[Alfistipohjoosesta]

Noihin pääomakuluihin, rahoitukseen, säästyneisiin työ kustannuksiin vedoten laitan uutta osaa vaikka auto onkin jo rahallisesti aika arvoton.

[Al Fist]

Hyvää pohdintaa kaikilta! Näinhän se on, että vanhan auton kanssa sentään tietää suurin piirtein missä mennään, eikä arvo enää paljoa välttämättä alene. Uudempaan vaihtamalla voi saada yleisesti ottaen vähän toimivamman menopelin, mutta vaihtoehtoiskustannusten kera, ja voihan se touhutonni mennä äkkiä uudempaankin autoon.

Paras olisi tietysti, kun ilmenisi vain sellaisia ominaisuuksia, joista tietää, että peltiä ja palikkaa vaihtamalla tulee kuntoon. Vaikka pitäisihän hähmäisemmätkin ominaisuudet mm. konehuoneessa tulla kuntoon, kun tarpeeksi monta palikkaa vaihtaa. No, niihin ei itsellä ole hirveästi noita Alfistipohjoosestan mainitsemia tallia, työkaluja ja taitoja, mikä vähän hillitsee intoa.

Sanomattakin tietysti selvää, että Alfan kohdalla tätä aihetta miettii tarkemmin kuin useimpien muiden merkkien kanssa. Olisi kiva pitää ne harvat Alfat tien päällä ajossa ja silmänilona.