Itsellä oli kahta eri sortin ongelmaa GTA:n selen kanssa, jotka suorastaan piinasivat minua. Hiukan eroja muihin seleihin verrattuna, mutta pätee pitkälti varmaan niihinkin. Toivottavasti joku saa näistä edes hiukan apuja.
Ongelma: Moottorin ollessa kuuma, auto nyki paikaltaan lähdettäessä. Kesäpäivänä se oli välillä todella pahaa, eikä keskustassa oikein kehdannut ajaa. Vasta kortin saanut tyttökin manuaalivaihteisella autolla pääsee lähtemään juoheemmin liikkeelle
Tätä ongelmaa arvottiin ensin muuan - täälläkin laadukkaaksi paikaksi haukutun - Alfa-huollon kanssa. Kalibroitiin kytkin pariin otteeseen ja lopulta se päädyttiin vaihtamaan kokonaan. Eihän se mitään vikaa poistanut, mutta onneksi ylimääräisiä touhutonneja löytyy pilvin pimein. Päätin etten vie autoani kyseiseen puljuun enää koskaan ja jakohihnankin kävin vaihdattamassa aina Helsingissä Auto Milanolla asti. Siellä sain sen samaan hintaan alkuperäisvaraosilla. Aloin selvitellä vikaa itse. Täältä en oikein löytänyt ongelmaan ratkaisua ja päädyin Alfa Owner-sivustolle, josta muiltakin kuin pelkästään minulta löytyi GTA Selespeed. Luettuani ja kokeiltuani erinäisiä kikkoja pitkät pätkät kuulin, että "actuatorissa" (tai mikä nyt sitten onkaan?) on kytkimen hydrauliikkaöljyjä säätävä solenoida. Sen toiminta oli kuulemma saattanut ajan saatossa hiukan epävarmentua ja koneen ollessa lämmin, se saattoi jämähtää. Uusi osa maksoi 250 euroa, joka täysin kokeilumielessä tuntui hiukan suurelta hinnalta. Päädyin kuitenkin tilaamaan osan, koska en enää muutakaan keksinyt. Vaihdoimme osan, hydrauliikkaöljyt ja teimme Alfadiagilla tarvittavat kalibroinnit. Ja voi sitä hymyn päivää, kun kunnolla kuumaksi lämmitettynäkään auto ei nykinyt yhtään
Hyvin on pelannut jo 1½ vuotta.Ratkaisu: Solenoidi viallinen
Ongelma: Toinen ongelma oli vaihteiden löytyminen, jotka tuntuivat löytyvän välillä aivan sattumanvaraisesti. Useinmiten hakusessa oli - varsin oleelliset - ykkönen ja pakki. Välillä liikennevaloissa saattoi olla pientä paniikin poikasta havaittavissa, kun mikään vaihde ei suostunut menemään pesään.
Auton ostettuani vika johtui huonoista selespeed-öljyistä, joiden vaihtamisesta kannattaa aloittaa. Tällä konstilla vika poistui, mutta palasi taas vuotta myöhemmin kuvioihin. Aloin selvitellä vikaa ja paikallistin sen sähköihin. Vikaa oli moninapaliittimessä, sekä kahdessa vaihteita haistelevissa antureissa, tai pikemminkin niiden johdoissa. Moninapaliittimen puhdistuksella ja pinnien pienellä taivuttamisella auto saattoi toimia kuukauden moitteitta. Ongelma kuitenkin yltyi pahemmaksi, eikä enää oikein edeltävällä tempulla poistunut ja niinpä eräänä kauniina päivänä päätin vaihtaa koko hiton moninapaliittimen. Tilasin siihen Tycolta liittimen, jota käytettiin varsin paljon ajoneuvoissa. Töistä lainaisin siihen sopivan crimppaus- ja kuorintatyökalun. Veljen ja kaverin kanssa vedettiin konepelti ylös ja dokumentoitiin kunnolla olemassa olevat pinninumerot ja johtojen värit. Ei kyllä tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun napsautimme moninapaliittimestä johdot poikki molemmilta puolilta - siitä ei ollut enää takaisin paluuta. Aloitimme poistamalla johdonsuojia jonkun verran, että saimme työtilaa ja kuorimalla kaikki kaapelit. Tämän jälkeen kaikkien johtojen päihin puristettiin pinnit. Väliin otettiin vähän asennuskaljaa. Seuraavaksi vedimme kutistesukat johtojen päälle ja aloimme pinni kerrallaan laittamaan niitä oikeisiin reikiinsä liitimessä. Vedonpoistot paikalleen ja kutisesukat lämmittäen. Hitto, että oli loistava fiilis niin hienosta työn jäljestä. Kaikki haukkoivat henkeään, kun väänsin virrat autoon päälle. Kaikki mahdolliset varoitusvalot paloivat ja vaihde pysyi yrityksistä huolimatta vapaalla - auton käynnistymisestä nyt puhumattakaan. No niin, täähän meni hienosti! Vikakoodejakaan ei ollut kuin viisi. Liitimelle tulee useampi johto siten, että liitimen jälkeen johto haaroittuu pariinkin paikkaan. Aloimme availla näiden alkuperäisjohtojen kutistesukkia ja alta paljastui, että johto oli vain parilla karvalla kiinni ja vaikutti siltä kuin ne olisi vain liimattu toisiinsa, ei kolvattu. Tämän korjaus kunnon kolvauksella sai vikakoodit tiputettua yhteen (tai kahteen), mutta "insertion range sensorin" vikakoodi se vain pysyi sinnikkäästi, eikä vaihteet menneet päälle. Pari tuntia siinä tarkasteltiin ja ihmeteltiin, että liittimet olivat varmasti oikein ja lueskeltiin vikakoodeja yms. Vika ei poistunut, meni hermo ja aloimme ottamaan enemmän kaljaa. Auto jäi porukoille ja minä kuljin alkuviikon fillarilla töissä.
Keskiviikkona palasin rikospaikalle veljeni kanssa. Otimme liittimen irti edellä mainitulta anturilta ja mittasimme, että molemmat johdot olivat ehjät moninapaliittimelle asti. Työnsimme urospuolen liitimestä, kyseisen pinnin johdosta neulan läpi ja yritimme mitata, tuleeko signaali läpi liittimestä. Ei tullut. Vedimme pinnin ulos liitimestä ja kaikki näytti olevan ihan kunnossa. Yritimme mitata signaalin tuon pinnin päästä kahden sentin päässä johdossa olleeseen neulaan, eikä sitä ollut. Alkoi hymyilyttää. Puristettiin johtoon uusi pinni, liitin kiinni ja autoon sähköt päälle. Vikakoodin sai nollattua ja auto lähti käyntiin. Hurraaa! Kaikki viat olivat vihdoin poissa, eikä mitään ongelmia ole ollut sitten viime syyskuun jälkeen
Tähän ryhtyvältä vaaditaan aika paljon tarkuutta.Ratkaisu: Johtui varmaankin huonoista alkuperäisistä johdotuksista, jotka olivat vain parin karvan varassa kutistesukan alla. Myös moninapaliittimessä oli vikaa
...
! Vähän ehkä ihmetytti se, että näin jälkikäteen oirekuvauksen perusteella olis voinut epäillä alunpitäenkin jotain häikkää vaihdekepiltä lähtevissä käskyissä, mutta vikaa keskityttiin etsimään itse vaihteistosta. Ehkä 
Noh uittuakos siinä, osaa tilaukseen ja lompakko levälleen. Tarina jää tältä osin tähän, mutta kun(jos) vika saadaan korjattua voin antaa vähän tarkemmat tiedot mikä oli vikana ja mitä tehtiin.
